Jokainen lapsi ansaitsee palkinnon!

Eilen oli lasteni koulun kevätjuhla. Ihanien ohjelmanumeroiden, joista tosin huokui, että eivät välttämättä olleet lasten itsensä ideoimia, jälkeen jaettiin stipendejä ja reilu-kaveri-palkintoja. Voin pahoin. Voin oikeasti fyysisesti pahoin, kun kutosluokkalaisten muutamat stipendit ja jokaiselta luokka-asteelta yhdet reilu-kaveri-palkinnot jaettiin. 

Voin pahoin palkinnon saajien puolesta, koska heitä palkittiin siitä, että he ovat osanneet olla niin, kuin opettajat ja luokkakaverit toivoivat. 

Ja voin pahoin niiden puolesta, jotka istuivat katsomossa kokien, että heissä on jotain vikaa tai vääränlaista, koska he eivät palkintoa saaneet.

Katsoin tätä tapahtumaa tietenkin omien linssieni läpi. Sellaisten linssien, jotka ovat itse aikanaan saaneet hymy-patsaan, olikohan kolmosluokalla. Ja ällöttävintä tässä oli se, että "tiesin" saavani sen. Tiesin, koska olin niin hienosti osannut olla mieliksi niin opettajille kuin koulukavereillenikin. Hinta vaan oli suuri. Olin uhrannut omat tarpeet, toiveet ja tunteet kaikkien muiden edestä. Ja tämä kun toistui niin koulu-, harrastus-, koti- kuin myöhemmin myös työympäristöissä, niin lopputulema oli se, että vasta nyt reilu nelikymppisenä opetelen olemaan sen elämäni tärkeimmän ihmisen puolelle. Minun itseni. <3

Katson tätä asiaa myös Human Design-linssin läpi. Meidän lapset ovat viittä eri tyyppiä, jotka kaikki on suunniteltu toimivaksi eri tavalla. Generaattoreita tai manifestoivia generaattoreita on suurin osa, eli n. 70 %. He ovat upeita. He ovat niitä, jotka hihkaisevat "JOOO", asioille, jotka ovat juuri siinä hetkessä heitä varten tai vetävät naaman kurttuun ja hartiat alas huudahtaen "YÄÄÄKK", kun heille tarjoillaan asiaa, joka ei ole heitä varten. Generaattorit ja mani-genit ovat energiapakkauksia ja heissä on myös paljon toisten hyvinvoinnista huolehtivaa energiaa. Ilman heitä ei maailma olisi rakentunut, eikä rakentuisi tähän malliin, kuin se nyt on. Ai niin. Mani-genit ärsyttävät takuulla opettajia. Ai miksi. No siksi, koska he ovat L-O-I-S-T-A-V-I-A multitaskaajia!

Manifestori-lapset ovat taas niitä mahtavia innovaattoreita, jotka kylvävät ideoita ja ajatuksia, missä ikinä menevätkään. Heitä ei ole suunniteltu ottamaan vastaan ohjeita ulkopuolelta. Heidät koetaan todennäköisimmin haastaviksi lapsiksi, jotka eivät tottele mitään, ja ajavat aikuiset hulluuden partaalle. Kun heitä tuupitaan suuntaan, mikä ei heille kuulu, aiheuttaa vaan lisää vastustusta ja haasteita. JA NÄIN SEN TULEEKIN OLLA! Jos he suostuvat koulun ja yhteiskunnan muovaamaan pieneen boxiin, tulevaisuuden kehitys jää kehittymättä. Ei ole, mistä ammentaa, ellei manifestorit saa olla omia itseään ja heitellä  kipinöitä ilmoille, joihin generaattorit ja mani-genit voivat reagoida!

Ääh, ja sitten ne toiset pomottajat. Projektorit. Projektorit kantavat opas-energiaa. He ovat täällä ohjaamassa, että asioita voidaan jatkossa tehdä tehokkaammin ja paremmin; jotta aikaa jää myös levolle ja rennolle olemiselle. Jos projektorilasta ei tunnisteta ja tunnusteta hänen kykyään nähdä asioita isommin ja laajemmin, mutta hän neuvoo joka tapauksessa, tulee jälleen vastareaktio: "tuo on se tyyppi, joka aina pätee, pomottaa ja tietää muka muita paremmin". HÄN OIKEASTI TIETÄÄ, mutta se tieto ei uppoa, ellei avoimuus tiedon vastaanottamiseen ole paikalla. Ja projektorit leimataan helposti myös laiskoiksi tässä tekemistä ylistävässä maailman menossa. Ei, he eivät ole laiskoja. Heiltä vain puuttuu se energiageneraattori, joka 70 %:lla lapsista on, ja he T-A-R-V-I-T-S-E-V-A-T enemmän lepoa. 

Entä sitten reflektorit. He ovat aina eri ihmisiä, kun ovat eri ihmisten seurassa tai eri ympäristöissä. Ja hahahahahaaa opettajat ja aikuiset, HE PEILAAVAT SINULLE SEN, MITÄ SINÄ OLET. Ja sehän ei aina miellytä. He näyttävät myös tasan tarkkaan sen, mikä systeemeissä on vialla. Heitä ei ole paljon, vain yksi prosentti, mutta todennäköisesti jokaisesta yli sadan oppilaan koulusta löytyy vähintään yksi reflektori, joka paljastaa kaiken, mikä opettajassa, luokassa, koulussa ja koko systeemissä on vikana. Surullista kyllä, luulen, että reflektorit eivät voi kovin hyvin nykykoulusysteemissä.

Miten upean mahtavasti nämä viisi tyyppiä on suunniteltu pyörittämään tätä maailmaa. Manifestorit heittävät ideat, ajatukset ja kipinät ilmoille. Generaattorit tarttuvat näihin, innostuvat ja rakentavat niistä upeita luomuksia. Mani-genit tekevät näitä molempia valtavan taidokkaasti ja vieläpä yhtä aikaa! Projektorit ohjaavat ja opastavat, jotta kaikesta pukkaa priimaa hyvän ja keskinkertaisen sijaan. Ja reflektorit antavat palautteen, kuinka onnistuttiin. 

AIVAN MAAGISEN MAHTAVA KOKONAISUUS!

Mutta. Se kaiken pilaava mutta. Se boksi. Jos kaikki sullotaan samaan muottiin. Jopa palkitaan siitä, että sopeutuu, mahtuu ja tyytyy siihen samaan muottiin. Tämä mahtava kokonaisuus ei pääse toteutumaan. 

Mä haluan sydämeni pohjasta räjäyttää tämän boksin tuhansiksi palasiksi! Annetaan lastemme kasvaa juuri siksi, miksi heidät on luotu! Annetaan heidän olla isoa, vahvaa ja voimakasta omaa aitoa itseään ja muuttaa tämä maailma heidän näköisekseen!